Omis­tusa­sun­to vai vuo­kra-asun­to – kum­pi asu­mis­muo­to on fik­sum­pi valin­ta? Mik­si ja mil­loin kan­nat­ta hank­kia omis­tusa­sun­to? Mitä hyö­tyä vuo­kral­la asu­mi­ses­ta on?

Asu­mis­muo­to­ja on monen­lai­sia. Ei ole ole­mas­sa yhtä aino­aa asu­mi­sen tapaa, joka voi­ta­siin perus­tel­la ehdot­to­man par­haak­si. Riip­puu pal­jon jokai­sen omas­ta elä­män­ti­lan­tees­ta, mikä on mil­loin­kin sopi­va tapa asua. 

Kan­nat­taa pei­la­ta eri asu­mis­muo­to­jen omi­nai­suuk­sia omiin tar­pei­siin, ennen kuin tekee kovin ehdot­to­mia pää­tök­siä. Kan­nat­taa miet­tiä, mikä on täs­sä het­kes­sä juu­ri itsel­le jär­ke­vää? Mikä on pidem­män pääl­le kan­nat­ta­vaa? Mikä itsel­le on asu­mi­ses­sa tärkeää?

Omis­tusa­sun­to vai vuokra-asunto?

Oman asun­non osto näh­dään yleen­sä tavoit­te­le­mi­sen arvoi­se­na asia­na jos­sain vai­hees­sa elä­mää. Mut­ta mikä on omis­tusa­sun­to, mikä vuokra-asunto?

Omis­tusa­sun­nos­ta mak­se­taan yleen­sä lai­nan­ly­hen­nys­tä ja asun­to-osak­kees­ta myös yhtiö­vas­ti­ket­ta. Vuo­kra-asun­nos­sa kulu­ja tuot­taa sitä vas­toin vuo­kra. Yhteis­tä on se, että molem­mat aiheut­ta­vat asu­jal­le joka tapauk­ses­sa aina jon­kin­lai­sia kuluja.

Jois­sain elä­män­ti­lan­teis­sa on jär­ke­vää asua vuo­kral­la. Vuo­kra-asu­mi­nen on taval­li­ses­ti pie­ni­tu­lois­ten ja opis­ke­li­joi­den asu­mis­muo­to. Vuo­kra-asu­mi­nen on vapaam­paa, jos esi­mer­kik­si opis­ke­li­ja­na on tar­koi­tus muut­taa tule­vai­suu­des­sa eri paikkakunnalle. 

Oman asun­non lai­nan­ly­hen­nys­tä mak­sa­mal­la kar­tut­taa samal­la omaa omai­suut­ta, eikä jon­kun toi­sen varallisuutta.

Pidem­män pääl­le vuo­kral­la asu­mi­nen ei kui­ten­kaan kan­nat­ta. Vuo­kra­lai­se­na mak­saa vain oikeu­des­ta asua asun­nos­sa. Näin ollen vuo­kra­mak­suil­la ker­ryt­tää vain vuo­kra­nan­ta­jan varallisuutta. 

Omis­tusa­sun­nos­sa ja vuo­kra-asun­nos­sa on myös se ero, että omaa asun­toa voi vapaas­ti remon­toi­da mie­lei­sek­seen. Asun­non kun­nos­tus ja remon­toin­ti kan­nat­taa tule­vai­suut­ta aja­tel­len, sil­lä kun­nos­tus­toi­men­pi­teet nos­ta­vat asun­non arvoa.

Omis­tusa­sun­nos­ta vakaut­ta ja vau­raut­ta elämään

Kun oma elä­män­ti­lan­ne sal­lii oman kodin hank­ki­mi­sen, omis­tusa­sun­nos­sa on pal­jon etu­ja. Oma koti tuo elä­mään vakaut­ta ja tur­vaa. Oman asun­non lai­nan­ly­hen­nys­tä mak­sa­mal­la kar­tut­taa samal­la omaa omai­suut­ta, eikä jon­kun toi­sen varal­li­suut­ta. Asun­non omis­ta­ja­na kui­ten­kin kan­taa ris­kin asun­non arvon ale­ne­mi­sis­ta. Sik­si kan­nat­taa huo­mioi­da asun­non jäl­leen­myyn­tiar­voon vai­kut­ta­vat asiat sil­loin, kun on teke­mäs­sä ostopäätöstä.

Kun omis­tusa­sun­toon otta­man­sa lai­nan on saa­nut mak­set­tua, jää asun­to koko­naan omak­si omai­suu­dek­si. Omis­tusa­sun­nos­sa on myös se etu, että omaa asun­to­aan voi vuo­kra­ta eteen­päin. Omaa asun­toa voi myös käyt­tää vakuu­te­na sijoituslainoissa. 

Asun­non omis­ta­mi­nen on sik­si­kin kan­nat­ta­vaa, että val­tio tukee asun­non omis­ta­mis­ta. Osan asun­to­lai­nan kor­ko­ku­luis­ta voi nimit­täin vähen­tää vero­tuk­ses­sa. Omis­tusa­sun­to voi­daan siis näh­dä fik­su­na sijoi­tuk­se­na, jos­sa kaik­ki mak­se­tut asun­to­lai­nan lyhen­ny­se­rät kas­vat­ta­vat omaa varal­li­suut­ta. Omis­tusa­sun­to on hyvä sijoi­tus tule­vai­suut­ta ajatellen.